Aloitin veneilyurani vasta päälle kolmekymppisenä. Ensimmäinen vene oli Terhin 410R, seitsemänkymmentäluvun alusta. Kyytiä sille antoi parikymmentä vuotta nuorempi 2-tahtinen Suzuki, nimellisteholtaan 35 hevosvoimaa. Terhin korvasi parin kauden jälkeen Suvin 4900 DUO, 50-hp Hondalla. Etenkin Suvista pidin, mutta mieli teki isompaa venettä, ja sellaista, jossa voisin merilinnustusreissuilla yöpyäkin. Tämä kanssa ristiriidassa oli se, että halusin samanaikaisesti mahdollisimman paljon avotilaa. Koska olen liikkeellä usein yksin, niin myös rantautumisen luonnonsatamiin piti oleman helppoa. Ja merikelpoisuutta piti olla sen verran, että huonommassakin kelissä pääsee liikkumaan turvallisesti, jos ei muualle niin ainakin myrskyltä suojaan.

Näitä kriteereitä ynnäillessä valinta kaventui noin kuusimetrisiin veneisiin, ja näissä ensisijaisesti walk-aroundeihin tai mahdollisesti daycruisereihin. Helsingin Venemessuilla 2007 ja 2008 tuli moisia ihmeteltyä (ja niiden hintoja kiroiltua). Messuilla näin myös ensimmäistä kertaa Pilothousen, mutta silloin tuo ei vielä sytyttänyt, eikä oikein jäänyt mieleenkään.

Kesän 2008 kehnot kelit sitten vahvistivat päätökseni veneen vaihtamisesta. Tarjontaan tutustuminen alkoi, ja mielessä välkkyivät ensisijaisesti käytetyt walkaroundit; DC:issä kun tuo rantautuminen ei mielestäni ollut riittävän helppoa. Molemmissa malleissa kuomuleikki olisi edessä, mutta walkaroundeissa olisi pääsääntöisesti voinut pitää ainakin ajokuomua aina ylhäällä.

2008 Uivassa pääsinkin tutustumaan moniin kiinnostaviin veneisiin. Eräs houkuttavimmista oli Karnic, jonka 2260-malli vakuutti. Siihen kun oli kaiken lisäksi saatavilla kova biminikatto. Valitettavasti sen hinta kipusi jo pitkän matkaa hintahaarukkani (25k€) ulkopuolelle.

Kipparin koeajolaiturilla testasin Utternin S64:ta ja AMT:n 200DC:tä. Erästä käytettyä Utternia olin Nettiveneessä silmäillyt. Koeajopäivänä kuitenkin tuuli 10m/s, ja ainakin tuossa kelissä vene tuntui kovalta, ja vettä tuli silmille ihan tolkuttomasti. Pyyhin Uttternin mielessäni pois listaltani. AMT ilahdutti käytöksellään, mutta tulokasmalliston käytetytkin veneet olivat sen verran tuoreita, että niidenkin hinnat olivat yli hintahaarukkani.

Sitten, syksyllä 2008 veneliikkeitä kiertäessäni törmäsin uudestaan messuilla näkemääni mutta olankohautuksella ohittamaani Pilothouse-konseptiin. Ja yht'äkkiä palaset alkoivat loksahdella kohdalleen. Kabiini, jossa erämiehelle enemmän kuin riittävä yöpymismahdollisuus. Iso, selkeälinjainen avotila. Turvallinen ja helppopääsyinen kulkutie koko veneen ympärillä. Lopulta suomalaisen silmään oudon ulkomuodon aiheuttaman epäröinnin voitti Örnvikin mallistossa olevasta 580 Pilothousesta annettu tarjous.

 

 

Yleiskuvaus

Vene on 5,9 metriä pitkä ja 2,54 metriä leveä, vesilinjan ollessa 5,72 metriä. Korkeus vesilinjasta on noin kaksi ja puoli metriä. Omapainoksi ilmoitetaan 880 kiloa, johon tulee päälle moottorin 181 kilon kuivapaino. Polttoaineesta (90 litraa) ja perusvarustuksesta voidaan laittaa vielä lisää, joten koko paketin paino, ilman kuskia, nousee suunnilleen 1200 kiloon. Moottori, Mercury EFI 80 ELPT, on nelitahtinen ruiskukone. Ohjaus on vakiona hydraulinen. Suurimmaksi moottoritehoksi suositellaan 100-hevosvoimaista konetta.

Sivusta katsoen vene jakautuu selkeästi kahteen osaan, keulan kabiiniin ja takaosan avotilaan. Rakennuslujuudesta yleisvaikutelma on positiivinen, materiaalipaksuudet tuntuvat sopivilta. Paikalla ollessaan vene on hyvin vakaa. Avotila on itsetyhjentyvä.

Örnvik - vuodesta 2009 lähtien "Quicksilver by Örnvik" - voidaan laskea kuuluvaksi halpaveneisiin. Hinta puristetaan alas suurilla sarjoilla, ja näköjään tinkimällä viimeistelytasosta niiltä osin, kun se ei vaikuta veneen käyttöominaisuuksiin. Veneet valmistetaan Puolassa.

 

Ulkotilat

Suomalaistyyliin veneeseen keulasta kuljettaessa antaa tukea etupuoliskoa kiertävä, riittävän jämäkkä ja keulasta avoin reunakaide. Kulkuaukkoon on muotoiltu pieni ankannokka, mutta kulkua hankaloittaa jonkin verran ankannokkaan upotettu, kippaava ankkurirulla. Keulan köysiboksi on suuri, ja ankkurin käsittelyä helpottaa vakiovarustukseen kuuluva ankkurivinssi. Pollari on vakuuttavan kokoinen.

Kabiinia kiertävät sivukannet ovat turvalliset kulkea, etenkin kun apuna ovat - reunakaiteen lisäksi - hytin katolta ja peräseinästä löytyvät tukevat kädensijat.

Avotilaan tultaessa laskeudutaan parin askelman verran. Avotila on selkeä ja tasainen, ja siellä on helppo toimia. Oikeasta peräkulmasta löytyvät uimatikkaat, ja tästä kulmasta nousee irti kulkuportin muodostava palanen. Peräkulmissa olevat irralliset istuintasot ovat tiikkiä, samoin kuin avotilan partaan somisteet. Moottorikaivon edessä on merivesikierrolla varustettu sumppu. Sumppu on varustettu tyhjennyksellä, joten sen voi aivan hyvin täyttää jäillä ja juomilla. Peräknaapit ovat hyvät kokoiset. Tankin korkki löytyy peräpartaasta, moottorikaivon vasemmalta puolen. Akku ja päävirtakytkin ovat omassa tilassaan vasemmassa peräkulmassa. Avotilan seiniltä löytyvät paikat vavoille, ja partaasta löytyvät myös vapatelineet (yhteensä kuusi kappaletta).

Lattiassa on kolme lukittavaa luukkua ruumaan. Keskimmäinen tila on suurin, ja siellä makailee myös läpikuultava polttoainesäiliö. Myös sumpun sulkuventtiili löytyy täältä. Laidempana olevat tilat ovat kapeampia. Kaiken kaikkiaan tilaa on ruumassa reilusti.

Avotilan kuomu on tässä veneessä lisävarusteena. Avotilaa suojaa markiisikatto, joka minulla on paikoillaan "aina". Seinät laitetaan paikoilleen sitten, kun tarvetta tulee. Veneen vakiovarustukseen kuuluvat avotilan pöytä, ja kalanperkuulauta, joille on paikka ruumassa.

 

Sisätilat

Kabiiniin kuljetaan sen takaa, liukuovesta. Ovi on lukittava, ja siinä on salpa aukipitämistä varten. Kaikki ikkunat, myös tuulilasi, ovat pleksiä. Katossa on avattava ikkuna, ja sivuilla avattavat tuuletusluukut.

Kuljettajan paikka on oikeassa laidassa, ja apukipparille löytyy istuin heti kipparin vierestä. Molemmat ovat alas taitettavaa mallia. Kabiini on varsin korkea, ja istuimet voisivat olla nykyistä ylempänä, jolloin näkyvyys paranisi entisestään. Huono se ei ole näinkään. Tosin, istuimia nostettaessa niille kapuaminen vaikeutuisi.

Kipparilla on edessään nykymuodin mukainen, hieman kurvikas ohjauspaneeli, mutta tällä kertaa onneksi siitä hillitymmästä päästä. Mittarivarustus on vaatimaton - vain kierros- ja polttoainemittärit löytyvät vakiona. Lisämittareille on runsaasti tilaa, tai sitten mittareiden keskelle voi ajatella sijoitettavaksi plotterin. Katkaisinpaneeli on oikeassa alalaidassa. Katonrajassa on iso paneeli, johon voi ajatella asennettavaksi vaikkapa suurinäyttöisen monitoimiplotterin. Kokonaisuudessaan tilaa pulpetilta löytyy hyvin. Kipparin tuulilasille on pyyhkijä, muttei pesintä.

Sisäänastuttaessa, vasemmalla on pieni kaappi, jonka päälle on muotoiltu tila kaasukeittimelle (retkimallia, kuuluu varustukseen) ja pesualtaalle. Se, asentaako allasta veneeseensä, jää jokaisen itsensä toteutettavaksi.

Keulatilan täyttää V-vuode. Sen vasemman patjan alta löytyy melko tilava lokero, ja V:n keskeltä kemiallinen pönttö. Aivan keulassa on varastohylly, ja irtiruuvattavalla kannella varustettu varastolokero. Pienempiä ja isompia lokeroita ja hyllytasoja löytyy sieltä täältä, ja säilytystilaa voikin sanoa olevan runsaasti.

Sisustus antaa kahtalaisen vaikutelman. Seinät ovat paljasta lujitemuovia, ja sovitukset ovat, etenkin niiltä osin, jotka eivät päälle näy, vähän "sinne päin". Lattia on kuitenkin katettu suurelta osin jäljitelmätiikkivanerilla, ja puuosia on käytetty muuallakin somistuksena. Patjat ovat vinyylipintaisia, joten minkä nukkumamukavuudessa häviää, sen helppohoitoisuudessa voittaa. Seinien vuoraaminen kankaalla lisäisi hintaa vähän, mutta antaisi paljon viimeistelymmän kuvan.

 

Ajossa

Koneen käynnistämisen jälkeen ensimmäinen asia, jonka huomaa, on liukuoven resonointi. Yksilövika, kenties, ja helposti autettavissa esim. silikonityynyllä. Nopeusrajoitusalueille sopivat kierrokset löytyvät 2000 kierroksen tuntumasta, jolloin nopeus on noin 6 solmua (GPS). Tätä pienemmillä nopeuksilla ohjauksessa on "viivettä"; vene kääntyy vasta hetken ratin pyörittämisen jälkeen, ja ensikertalaiselle se aiheuttaa sompaamista. Osasyynä voi olla hydrauliohjauksen keveys. Veneeseen totuttuaan kippari osaa ottaa asian huomioon.

Kierroksia nostettaessa vene kaivaa perää syvemmälle, joten keulaa on syytä trimmata alas liukuunnousun helpottamiseksi. Kun liukuun on päästy, keulan voi taas trimmata ylös lyhyelle vesilinjalle. 80-hevosvoimainen moottori riittää, mutta jos kuormaa on usein paljon, kannattaa harkita isompaa konetta.

Matkanopeus löytyy n. 4000 kierroksen tuntumasta, jolloin vauhtia on suunnilleen 16-18 solmua. Ikävää vain, että moottorin ääni kuuluu tällöin niin selvästi. Kipparilla on vähän helpompaa, hän kun istuu seinä selkänsä takana. Oven sulkeminen vaimentaa ääntä, mutta tilalle tulee rungon kautta kuuluva "jyrinä".

Huippunopeutta sen paremmin kuin kulutusta eri nopeuksilla ei ole vielä mitattu. Bensamittari on "suuntaa-antava". Kun mittari liu'ussa näytti vain 1/8-osatankillista, nousi se pysähdyksissä lähes puoleen tankkiin. Tankkia kurkatessa jäljellä oli kuin olikin sen jälkimmäisen verran.

Aallokossa leveän ja kantavan pohjan tyypilliset piirteet tulevat esille. Terävässä sivuaallokossa pohjaan lyövä vesi paukahtaa, ja jossain tilanteessa jopa vinkaisee; nähtävästi silloin kun vesi puristaa ilmaa palteita pitkin, kuin pillistä. Iskut eivät kuitenkaan häiritse ajamista, pitävät vain ääntä. Eikä tuo ääni ole mitenkään kovempi, kuin muissa vastaavissa veneissä.

Vasta-aallokkoa ei juuri huomaa, ennen kuin mennään yli puolen metrin. Keulaa alas trimmaamalla pauke ja kulku pysyvät siedettävänä. Aallonkorkeuden kasvaessa metriin kulku menee jo puskemisen puolelle, mutta kun keulaa painaa vielä vähän alas ja kaasukahvaa eteenpäin, niin matka jatkuu. Apukipparin kommentti tosin oli, että "tää ei oo enää kivaa". Tässä vaiheessa vettä tulee jo tuulilasillekin sen verran, että pyyhkijä todisti tarpeellisuutensa muulloinkin kuin sadekelissä.

Sen verran vakaa vene on, että kunhan kuormauksen hoitaa maalaisjärjellä, eivät trimmitasot tunnu välttämättömiltä. Hyödylliset ne eittämättä olisivat Pilothousellekin, mutta eivät siis aivan välttämättömät.

 

Yhteenveto

Vene kuuluu luokkaan, joka ei Suomessa ole kovin yleinen. Monien mielestä se lienee jollain lailla hassun näköinen, useimmiten kuitenkin ehkä sillä sympaattisella tavalla. Rakenne kuitenkin mahdollistaa tilaratkaisut, jotka tekevät veneestä todellisen monikäyttöveneen.

Säilytystilaa on runsaasti. Varustelutaso on kelvollinen, erikseen mainittakoon perusvarustelussa mukana oleva ankkurivinssi, jonka asentaminen jälkikäteen voi sähkötöineen olla työlästä. Jotkin yksityiskohdat kaipaisivat parempaa viimeistelyä, mutta jostainhan se hintaero on kaivettava. Käytön kannalta näillä ei ole merkitystä.

Ajettavuudeltaan vene on yllätyksetön. Matka taittuu, eikä isompiä sykähdyksiä ole luvassa sen paremmin "jihuu"- kuin "buhuu"-elämystenkään osalta.

Suurimmat epäkohdat ovat ensinnäkin moottorin ääni, ja toisekseen rungon äänet. Kumpaakin löytyy vastalääke: moottorille äänieristyskoppa, ja seinille verhoilu. Nämä on kuitenkin itse tehtävä, lisävarustelistalta ei moisia löydy. Myös trimmikulman mittari voi olla hyödyllinen lisävaruste, sillä kipparin paikalta on koneen asentoa hieman hankala arvioida silmämääräisesti.

 

Oman veneeni varustelusta

Plotteri ja VHF olivat ensimmäiset lisäykset omassa veneessäni. Varustelua on tarkoitus jatkaa vielä seuraavanlaisin lisäyksin (ei järjestyksessä):
- Moottorikopan rakentaminen
- Keulan kippaavan ankkurirullan tasalle rakennetaan kestopuusta ankannokan jatke
- Kaikuluotain asennetaan. Koska tässä tulee kaapelinvetoa, se tehdään samalla kuin muut samaan suuntaan kaapelinvetoa vaativat työt
- Kaksoisakku (kaapelivetoa)
- Trimmitasot (kaapelivetoa)
- Moottorin trimmikulman mittari
- Työ- ja hakuvalot
- Lämmitin
- Uimatasot
- Sisäseinien verhoilu

Lisäksi plotterin sähkönsyöttö pitää vielä käydä läpi. Jossain jokin liityntä on löystynyt, sillä virta katkeaa röykytyksessä. Yleisesti ottaen, sähköjen asentaminen oli kohtalaisen helppoa, sillä sähköpääkeskus on ohjauspulpetin takana, ja sen koko takaseinä irtoaa muutamalla ruuvilla. Myös katonrajan asennuspaneeli on osoittautunut käteväksi, joskin olisi parempi, jos jo tehtaalla olisi mietitty jatkoasennusten kaapelivetoja varten selkeä ja helppopääsyinen reitti. Nyt olen tehnyt vedot tuulilasin keskikarmia myötäillen, tavallisilla liimattavilla kaapelikouruilla.

 

*** EDIT 8.9.09: Korjattu vapatelineet 4 kpl => 6 kpl. Pari tarkistusta sanamuotoihin.